Laulajan kehotietoisuus: kehon kriittistä tarkkailemista vai hyväksyvää läsnäoloa?

Anne/ maaliskuu 31, 2018/ Artikkelit, Haaste

Millainen kehotietoisuus voi olla hyödyksi laulamisessa – ja voiko siitä mahdollisesti olla jotain haittaa? On hyvä oppia erottamaan toisistaan kriittinen tarkkaileminen ja hyväksyvä läsnäolo. Hyväksyvä asenne voi auttaa pois suorituskeskeisyydestä laulamisessa.

Aiemmassa blogikirjoituksessa kerroin kehotietoisuuden harjoittamisesta oman äänen avulla ja sivusin myös sitä, mikä merkitys kehotietoisuudella on laulamisessa. Tässä kirjoituksessa sukellan hieman syvemmälle aiheeseen.

Artikkelin lopussa haastan sinut pohtimaan omaa laulamistasi ja ottamaan kehotietoisuuden mukaan harjoitteluusi.

 

Voiko kehon tarkkaileminen häiritä laulamista?

Laulaminen kehittää kehotietoisuutta. Laulaessa voi oppia yhä paremmin tulemaan tietoiseksi omasta kehosta ja sen sisäisistä aistimuksista. Voi oppia aistimaan äänentuoton ja hengityksen liikkeet kehon sisäosissa sekä äänen värähtelyn kehon onteloissa ja kudoksissa. Mutta onko oman kehon tarkkailu välttämättä aina hyväksi laulaessa? Voiko se pahimmillaan jopa häiritä laulamista?

Puolalainen teatteriohjaaja Jerzy Grotowski on aikanaan esittänyt tämän suuntaisia ajatuksia. Hänen mukaansa kehon tarkkailu on jo sinällään sen kontrollointia. Myös viimeaikaisessa neurotutkimuksessa on tuotu esille, että kriittinen suorituksen tarkkailu voi haitata hienomotoriikan toimintaa. Voisi siis ajatella, että myös oman kehon kriittinen tarkkailu voi samalla tavoin häiritä kehon hienomotoriikkaa.

Voit pohtia tässä kohtaa omia laulamiskokemuksiasi. Onko joskus käynyt niin, että olet laulaessasi kiinnittänyt tavallista intensiivisemmin huomiota kehoosi ja laulaminen on muuttunut vaikeammaksi? Kiinnittyikö huomiosi kehoon siksi, että laulaminen tuntui jo alkujaankin tukalalta vai aiheutuiko tukaluus kenties siitä, että yritit saada kehosi toimimaan tietyllä tavalla?

Tarkkailemisesta kohti hyväksyvää läsnäoloa

Tässä kohtaa on hyvä erottaa toisistaan tarkkaileminen, joka on kriittistä, muutokseen pyrkivää ja ei-hyväksyvää sekä toisaalta tietoiseksi tuleminen, joka on neutraalia, hyväksyvää ja spontaanin muutoksen sallivaa. Jälkimmäinen näistä voi tuoda laulamiseen uuden ulottuvuuden, joka voi muuttaa laulamisen kokemusta miellyttävämmäksi, pois suorituskeskeisyydestä.

Seuraavan kerran, kun laulaessa huomiosi siirtyy kehoosi, ole valppaana ja aisti, minkä laatuinen tuo huomio on? Yritätkö saada väkisin kehosi tottelemaan ja tuottamaan hyvän kuuloista ääntä vai pystytkö jäädä aistimaan kehoa ilman tarvetta muuttaa mitään?

Kehotietoisuuden kehittämisen laulamisessa olisi hyvä perustua juuri neutraaliin, hyväksyvään läsnäoloon, jossa asenne on pikemminkin tutkiskeleva kuin välittömään muutokseen pyrkivä. Tärkeää tässä on kritiikitön lähtökohtatilanteen tarkastelu sellaisenaan – tietoiseksi tuleminen omasta kehosta, ääntä tuottavista liikkeistä ja äänen värähtelystä kehossa.

Ääntä ei suoralta kädeltä pyritä muuttamaan toivotunlaiseksi vaan jäädään aistimaan, miltä äänentuotto tuntuu kehossa juuri sillä hetkellä. Yleensähän ihmismielellä on taipumus lähteä korjaamaan asioita jo ennen sen hetkisestä tilanteesta tietoiseksi tulemista. Tällöin “korjausliikkeet” saattavat mennä harhaan.

Ryhti oikenee itsestään

Seuraavaksi kerron oman kokemukseni varhaisilta laulutunneiltani vuosia sitten, kun opettaja yritti saada minut oikaisemaan ryhtini. Sain itseni pakotettua paremmalta näyttävään asentoon, mutta se toi laulamiseen lisää tukaluutta, kun jouduin ylläpitämään ryhtiä väkisin.

Myöhemmin olen huomannut, että oman asennon aistiminen rauhassa ja kiireettä kehon sisäkautta voi saada kehon aukeamaan ja ryhdin ojentumaan niin, että lihakset rentoutuvat ja kehon tila laajenee. Tämä tapahtuu kuin itsestään kehon sisältä käsin. Ryhtiä ei tarvitse itse lähteä tietoisesti korjaamaan vaan keho saa olla siinä asennossa, missä se juuri kyseisellä hetkellä on. Kehoa aistitaan tässä asennossa sisäkautta, hahmottaen kehon sisäistä tilaa, sen muotoa ja ahtautta tai avaruutta.

Tällainen lähestymistapa vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä sekä pitkäjänteistä kehotietoisuuden kehittämistä, mutta se palkitsee. Suhde omaan kehoon muuttuu olennaisesti ja muutokset kehon asennossa ovat pysyvämpiä.

Keho ei toimi välttämättä niin suoraviivaisesti kuin mitä usein kuvittelemme. Ryhdin spontaanin oikenemisen yhteydessä huomasin, että keho usein lähti kumartumaan ja kireät lihakset jännittymään entisestään ja vasta sen jälkeen kehossa tapahtui irtipäästävä impulssi, joka laukaisi lihasjännitykset ja sai ryhdin oikenemaan.

Kehotietoisuuden harjoittamisen myötä voi oivaltaa, miten elävä ja muuntuva keho on. Voi myös ymmärtää sen, miten kehon toimintakyvyn lisääminen ja ylläpito on jatkuva prosessi – ei mikään yksittäinen kikka, jolla kehon saa ”kerralla kuntoon.”

Kehotietoisuus voi luoda flow-kokemuksia

Laulaessa ei ole yleensä tarpeellista tai edes suotavaa keskittyä ainoastaan kehotietoisuuteen – se tuskin olisi edes mahdollista. Kehotietoisuuden hyödyntäminen laulamisessa on silloin luontevaa, kun huomio pääsee vaivattomasti siirtymään tarvittaessa kehoon ja sieltä taas muihin seikkoihin, kuten laulun sanoihin, äänten kuuntelemiseen tai ympäristön havainnointiin.

Käytännössä nämä huomion siirtymiset voivat olla todella nopeita ja parhaimmillaan laulaessa voikin tulla olo, että on yhtä aikaa sekä läsnä omassa kehossaan että yhtä ympäristön kanssa. Kehotietoisuuden kehittäminen voi edesauttaa tällaisten flow-tilojen syntymistä.

Haastan sinut pohtimaan omaa laulamistasi

Pohdi omaa laulamista näiden alla olevien kysymysten avulla ja kokeile, miltä tuntuisi ottaa kehotietoisuus mukaan laulun harjoittelemiseen.

1. Kuinka paljon tavoittelet laulaessasi ulkoisia ääni-ihanteita? Kuinka paljon yrität saada äänesi kuulostamaan tietynlaiselta? Voisitko joskus vain antaa äänen olla sellainen kuin se on ja jäädä aistimaan ääntä ja kehoa ilman tarvetta muuttaa niitä?

2. Teetkö harjoituksia mekaanisesti toistaen? Huomaatko ajatuksesi harhailevan harjoituksia tehdessä muihin asioihin? Kokeile tehdä asteikkoharjoituksia ja muita perinteisiä lauluharjoituksia niin, että todella olet läsnä kehossasi. Minkälaisia uusia ulottuvuuksia nämä harjoitukset voivat saada?

3. Yritätkö laulaessasi laittaa ääneen tiettyjä etukäteen päättämiäsi tunnetiloja? Tai yritätkö “esittää” äänelläsi tiettyjä tunteita? Kokeile jättää tunteiden esittäminen hetkeksi pois ja jää sen sijaan aistimaan mitä tarkemmin ottaen itse tunnet laulaessasi juuri sillä hetkellä? Näillä tuntemuksilla ei tarvitse välttämättä olla nimeä, riittää että tutustut siihen, miltä erilaiset aistimukset ja mahdolliset tunteiden liikahdukset tuntuvat kehossasi.

4. Tuntuuko, että joissain tilanteissa ääni ja keho eivät toimi optimaalisesti – esimerkiksi mikrofoniin laulaessa, bändin kanssa laulaessa tai esiintyessä? Harjoittele etukäteen kehotietoisuutta säännöllisesti niin, että alat olla sinut sen kanssa. Huomaa, miten pystyt vähitellen säilyttämään “oman tilasi” ja hyväksyvän läsnäolosi myös haastavissa ympäristöissä.

Osia tästä blogikirjoituksesta on ilmestynyt aiemmin laajemmassa artikkelissa:
Tarvainen, Anne (2016) Kehotietoisuus ja laulajan ilmaisu. Laulupedagogi 2016, 27–33. www.annetarvainen.fi/dokumentit/kehotietoisuus_ja_laulajan_ilmaisu_artikkeli_2016.pdf

 

Jaa artikkeli
Jaa Facebookissa!
Jaa Twitterissä!
Jaa Google Plussassa!
Jaa Linkedinissä!