Mitä on kehotietoisuus… ja miksi sitä kannattaa harjoittaa oman äänen avulla?

Anne/ helmikuu 7, 2018/ Artikkelit, Harjoitus

Yksi Voicefulnessin keskeisiä tavoitteita on kehittää kehotietoisuutta. Kehotietoisuuden kehittäminen onnistuukin erityisen hyvin juuri oman äänen avulla. Ääni värähtelee kehon onteloissa ja kudoksissa. Tämä voi herkistää aistimaan omaa kehoa sisältä käsin. Ääntä tuotetaan kehon sisäosien liikkeiden avulla. Myös näistä liikkeistä tietoiseksi tuleminen kehittää kehotietoisuutta. 
 

Proprioseptio
ja interoseptio
 
 
Proprioseptio ja interoseptio ovat kehon sisäisiä tuntoaisteja. Proprioseption avulla voimme aistia kehomme sisätilan, asennot, liikkeet ja lihasten jännittyneisyyden. Interoseption avulla aistimme kehon elinten toiminnan, esimerkiksi sydämen lyönnit, hengityksen, kylläisyyden tunteen ja tunteet osana autonomisen hermoston toimintaa. 
 
Proprioseptiset ja interoseptiset aistit tuottavat jatkuvasti informaatiota. Kehon sisäosissa on käynnissä paljon prosesseja. Emme ole tästä kaikesta tietoisia ja hyvä niin, sillä muutoin nämä lukuisat aistimukset veisivät kaiken huomiomme. Kehotietoisuus koostuu niistä kehon sisäisistä aistimuksista, joista tulemme tietoisiksi.

Usein tulemme tietoisiksi kehostamme vasta, kun tunnemme kipua, mutta kehotietoisuutta voi myös harjoittaa herkemmäksi. Tällöin voimme tavoittaa kehon tuntemukset jo ennen, kuin ne ovat voimistuneet kivuksi saakka. Näin voimme etsiä keholle uusia asentoja sekä liikeratoja ja näin ollen mahdollisesti ehkäistä kivun syntyminen. Kehotietoisuuden kehittäminen vahvistaa myös kykyä nauttia kehon hienovaraisista miellyttävistä aistimuksista. Sellaisista, jotka jäävät arjessa usein peittoon huomion suuntautuessa kehon ulkopuolisiin asioihin.

Sulje hetkeksi silmäsi ja pysähdy aistimaan kehoasi sisältä päin. Voitko tuntea hengityksen liikkeet, sydämen lyönnit, jännittyneet lihakset, kehosi asennon? Jos voisimme sulkea kokonaan kaikki ulkoiset aistimme, eli näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja ihon tuntoaistin, jäljelle jäisivät proprioseptiset ja interoseptiset aistimukset. (Klemola 2005, Mehling ym. 2009, Shusterman 2008).  
 
Kehotietoisuuden merkitys laulamisessa 
 
Kehotietoisuus on tärkeä äänentuotossa — varsinkin, jos haluaa oppia uusia tapoja käyttää omaa ääntään. Erityisesti laulamisessa on keskeistä kehon aistimusten ja lauluäänen välisen yhteyden tunnistaminen. Esimerkiksi eri sävelkorkeuksien ja äänenvärien tuottaminen ei ainoastaan kuulosta erilaiselta vaan myös tuntuu kehossa erilaiselta. 
 
Laulamaan oppimisen myötä myös kehotietoisuus kehittyy. Kehittyessään laulaja alkaa luottaa yhä enemmän siihen, miltä lauluäänen värähtely tuntuu hänen kehossaan. Aloitteleva laulaja saattaa sen sijaan yrittää kuunnella omaa ääntään ikään kuin ulkoa päin. (Sundberg 1987/1980.) 
 
Laulaja voi oppia tuntemaan myös laulamiseen liittyvät liikkeet, esimerkiksi eri lihasten jännittymiset ja rentoutumiset kehossaan ja säätelemään laulamistaan tämän tuntuman avulla. Kehotietoisuutta hyödyntämällä voi myös tulla tietoiseksi laulamiseen liittyvistä hienovaraisista nyansseista, jotka ovat olennainen osa ilmaisua. 
 
Miksi kehotietoisuutta kannattaa harjoittaa? 
 
Kehotietoisuutta kannattaa harjoittaa, vaikka ei olisikaan laulaja. Elämme nykyään maailmassa, jossa ulkopuolellamme on paljon ärsykkeitä, jotka vievät huomiomme. Arjessa saatamme unohtaa kehomme, kun huomio suuntautuu tietokoneeseen, puhelimeen, televisioon, kaupan valtavaan tavaravalikoimaan, sykemittarin lukemiin jne.  
 
Koko markkinatalous perustuu pitkälti siihen, kuka saa parhaiten vedettyä huomiomme puoleensa. Ehkä tässä on yksi syy siihen, miksi Mindfulness, jooga ja muut läsnäoloa, hiljentymistä ja kehotietoisuutta kehittävät menetelmät ovat yhä suositumpia. Ihmiset kaipaavat paluuta omaan itseensä — omien välittömien kokemustensa äärelle. 
 
Kehotietoisuuden kehittäminen on myös mitä parhain keino oppia pois haitallisista kehollisista tavoista (Shusterman 2008). Esimerkiksi huonon ryhdin korjaaminen ja ryhdikkään asennon omaksuminen voi olla vaikeaa ulkokohtaisen harjoittelun avulla. Keho saattaa hakeutua aina huomaamatta vanhoihin, tuttuihin ja ehkä turvallisiltakin tuntuviin asentoihin. Tulemalla tietoiseksi omasta asennosta ja kehon jännityksistä asento voi lähteä oikenemaan uudella tavalla, ilman pakottamista.  
 
Näin kehotietoisuuden harjoittaminen voi käynnistää kehossa syviä muutoksia, joissa ei muutu ainoastaan keho vaan myös tunteet ja koko kokemisen tapamme. 
 
Harjoitus: Kehon kuunteleminen 
 
Asento: istuen 
Kesto: n. 5 min
 
 
1. Sulje silmäsi ja vie huomio kehoosi, sen sisätilaan.  
2. Anna huomion kohdentua kehossa vapaasti sellaiseen kohtaan, jossa aistit jotakin. Aistimus voi olla mitä tahansa, mikä houkuttelee huomiota puoleensa. Se voi olla esim. jännitystä, ahtautta, laajenemista, lämpöä, viileyttä, kihelmöintiä, värinää, nykimistä tai mitä tahansa muuta aistimusta. Jää rauhassa aistimaan tätä tuntemusta hyväksyen ja muuttamatta sitä mitenkään. Jos et tavoita mitään aistimusta, voit vain hiljentyä aistimaan kehoasi kokonaisuudessaan. Jos et saa kontaktia kehoosi, voit jäädä huomioimaan tyhjyyden tai ”tuntemattomuuden” kokemusta. 
3. Kun olet aistinut kehoasi jonkin aikaa, voit vähitellen palata kehotietoisuudesta takaisin. Liikuttele varpaitasi ja sormiasi. Venyttele kehoasi ja avaa silmäsi. 
 
Lähteet 
 
Klemola, Timo (2005). Taidon filosofia – filosofin taito. Tampere University Press. 
 
Mehlin, Wolf E., Viranjini Gopisetty, Jennifer Daubenmier, Cynthia J. Price, Frederick M. Hecht, & Anita Steward (2009). ”Body Awareness: Construct and Self-Report Measures.” PLoS ONE 4 (5). 
 
Shusterman, Richard (2008). Body Consciousness: A Philosophy of Mindfulness and Somaesthetics. Cambridge University Press. 
 
Sundberg, Johan (1987/1980). The Science of the Singing Voice. Northern Illinois University Press. 

Jaa artikkeli
Jaa Facebookissa!
Jaa Twitterissä!
Jaa Google Plussassa!
Jaa Linkedinissä!