Oletko musiikillisesti erityisherkkä?

Anne/ huhtikuu 30, 2018/ Artikkelit

Herättääkö musiikki sinussa voimakkaita tunteita ja kehollisia reaktioita? Pakahdutko onnesta kuunnellessasi lempiartistiasi tai kärsitkö syvästi, jos joudut kuulemaan musiikkia, josta et pidä? Uppoatko joskus musiikin maailmaan ikään kuin se olisi todempi kuin ympäröivä maailma?



Erityisherkkyys taiteen tekemisessä

Erityisherkkyydestä on puhuttu viime vuosina paljon. Olet hyvin todennäköisesti törmännyt käsitteeseen jo useasti. Erityisherkkyys on amerikkalaisen psykologin ja tutkijan Elaine Aronin kehittämä käsite, joka kuvaa tavanomaista herkempiä ihmisiä. Siihen liittyviä piirteitä ovat syvällinen tiedon prosessointi, kuormittumisalttius, vahva eläytymiskyky ja tarkka havainnointikyky (1). Arvion mukaan 15–20 prosenttia meistä on erityisherkkiä (2).

Erityisherkkyyteen liittyvissä tutkimuksissa on tullut ilmi, että erityisherkät ovat usein myös taiteellisesti lahjakkaita. Tämä on ymmärrettävää, koska taiteen tekemisessä kuuleminen, näkeminen ja asioiden aistiminen herkästi, tarkasti  ja voimakkaasti on tärkeää. Esimerkiksi musiikin tekemistä voi ajatella taitona tuottaa, työstää ja koostaa ääniä niin, että ne vaikuttavat toisiin ihmisiin tunnetasolla. Tämä vaatii herkkyyttä niin erilaisten äänten kuulemisessa kuin niihin eläytymisessäkin. Myös äänten tuottamiseen (soittamiseen ja laulamiseen) liittyvät keholliset taidot vaativat usein herkkyyttä sekä kykyä olla vahvasti läsnä.

Musiikki, herkkyys ja erityisherkkyys

Mitä sitten on musiikillinen erityisherkkyys? En ole ainakaan vielä törmännyt tällaiseen käsitteeseen tutkimuksen puolella. Musiikillisen erityisherkkyyden voisi määritellä seuraavalla tavalla: se on erityisherkkyyteen liittyvä kyky aistia musiikkia niin, että ihminen

  • pystyy eläytymään musiikkiin voimakkaasti
  • pystyy erottamaan musiikista hienovaraisia vivahteita
  • voi uppoutua syvälle musiikin maailmaan ja irrottautua sen avulla arkitodellisuudesta.

Tällaista herkkyyttä musiikkiin voi toki olla, vaikka ihminen ei olisikaan erityisherkkä. Tässä mielessä on varmasti vaikea erotella, mikä on musiikillista herkkyyttä ja mikä musiikillista erityisherkkyyttä. Ajattelen, että jälkimmäinen näistä on nimenomaan erityisherkkyyteen kytkeytyvä piirre, joka johtuu ainakin osittain synnynnäisistä ihmisen hermoston ominaisuuksista. Aihetta olisi mielenkiintoista tutkia joskus tulevaisuudessa lisää.

Musiikki on laji, joka perustuu erilaisten taitojen opetteluun. Voiko musiikillista herkkyyttä sitten oppia? Erityisherkkyys sinällään on ominaisuus, jota ei voi opetella. Herkkyyttä musiikille voi kuitenkin oppia. Myös ei-erityisherkät ihmiset voivat olla musiikillisesti herkkiä. Myös he voivat kuulla musiikin pienetkin nyanssit ja aistia musiikkia voimakkaasti. Ihmisen keho, aistit ja hermosto ovat hyvin muovautuvia. Jos vietät paljon aikaa musiikillisten äänten parissa, todennäköisesti myös opit aistimaan niitä yhä herkemmin ja tarkemmin.

Musiikki voi olla monelle erityisherkälle se elämän alue, jolla voi vapaasti tuoda herkkyytensä esiin vaikka muussa elämässä pitäisikin olla “kova” ja piilottaa herkkyytensä. Musiikki tarjoaa tilan, jossa ihminen voi irrottautua arkiminästään ja ilmentää muita puoliaan. Itseäni kiehtovat esimerkiksi rouheat rockmusiikin miesäänet, jotka ilmentävät voiman lisäksi myös ääretöntä herkkyyttä ja haavoittuvuutta. Musiikki voi tarjota piilotetulle erityisherkkyydelle mahdollisuuden tulla esiin.

Erityisherkät muusikot ja musiikin opiskelijat

Voisi kuvitella, että heavymusiikki olisi sellainen musiikinlaji, jossa artistit ovat jotain muuta kuin erityisherkkiä. Niinpä olikin mielenkiintoista lukea tutkimuksesta, jossa esiintymislavalla hyvinkin rajusti ja ulospäinsuuntautuneesti esiintyvät artistit osoittautuivat lavan ulkopuolella olevan rauhaan ja yksinäisyyteen hakeutuvia, haaveiluun taipuvaisia herkkiä persoonia (3). Voi siis ajatella, että musiikki ei ainoastaan tarjoa mahdollisuutta tuoda esiin herkkyyttä vaan se voi myös tarjota arjessaan herkälle persoonalle mahdollisuuden ilmaista rajumpia persoonansa puolia musiikin maailmassa.

Miten erityisherkkyys sitten vaikuttaa musiikin opiskeluun? Maarit Mäkinen on kirjoittanut opinnäytetyön liittyen erityisherkkien lasten opiskeluun musiikkiopistossa. Hänen mukaansa erityisherkkyys voi aiheuttaa ongelmia musiikkiopinnoissa esimerkiksi itsetunnon, keskittymisen, herkän tilanteisiin reagoinnin, ryhmässä toimimisen ja esiintymisen alueilla. Hän toivoo, että erityisherkkyys otettaisiin paremmin huomioon lasten musiikkiopetuksessa. (4)

Voin täysin yhtyä näihin Mäkisen näkemyksiin. Vaikka erityisherkkyys tuokin etua musiikin herkkään aistimiseen niin se voi tuoda mukanaan myös haasteita. Tämä voi ilmetä erityisesti tilanteissa, joissa opettajan ja oppilaan temperamentit eroavat toisistaan. Opettaja voi ihmetellä, miksei ponnisteluistaan ja innostavasta kannustuksestaan huolimatta “saa mitään eloa” sulkeutuneelta ja passiiviselta vaikuttavaan oppilaaseensa. Todellisuudessa oppilas saattaa olla ylivirittynyt ja täysin lukossa kokien opettajan tsemppauksen aivan liian voimakkaana, häiritsevänä ja jopa pelottavana.

Herkkä lapsi saattaisi hyötyä pikemmin hitaammasta, herkemmästä ja kuuntelevammasta opetuksen asenteesta. Esimerkiksi siitä, että opettaja malttaisi olla läsnä tilanteessa ja aistia, miten paljon uusia ärsykkeitä oppilas pystyy ottamaan vastaan ja milloin tulee hetki, jolloin hän tarvitsee aikaa sulatella kokemaansa. Musiikkitunti voi olla luonteva paikka myös puhua tunteista – siitä, mitä musiikki herättää oppilaan sisällä.

Miten erityisherkkä kokee musiikin?

Suhtaudun itse musiikkiin intohimoisesti ja ennemmin tai myöhemmin musiikki yleensä tulee puheenaiheeksi uusienkin tuttavuuksien kanssa. Keskustellessani monien ikäisteni (lue: keski-ikäisten) ihmisten kanssa he ihmettelevät, miten voin yhä aistia musiikin niin voimakkaasti. Moni heistä on kadottanut sen taidon nuoruuden jälkeen, kasvettuaan aikuisiksi.

Vastaus voi olla erityisherkkyydessäni mutta myös siinä, että olen pitänyt musiikkia itsessäni elossa aktiivisesti. Olen kuunnellut ja tehnyt musiikkia, olen laulanut ja ollut äänessä. Olen upottanut itseni musiikin maailmaan aina uudestaan ja uudestaan. Huolimatta siitä, että olen ammatiltani musiikin ja laulun tutkija, olen kuitenkin kuunnellut musiikkia aina koko sydämelläni. Ehkä tässä mielessä en ole koskaan kasvanutkaan “aikuiseksi”.

Vaikka erityisherkkänä eläminen ei ole aina kovin ruusuista tässä tehokkuuteen ja järkiperäisiin arvoihin perustuvassa kulttuurissamme niin on siinä hyvätkin puolensa. Jos minun pitäisi nimetä yksi kaikista positiivisin seikka erityisherkkyydessä, olisi se itselläni juuri musiikillinen erityisherkkyys – kyky siirtyä muutamassa sekunnissa harmaasta ja ankeasta arjesta musiikin ihmeelliseen ja taianomaiseen maailmaan.

Mielestäni tämä Erityisherkän elämää -blogin Kurssikynä-kirjoituksen kirjoittanut Hanna on kiteyttänyt tämän asia hyvin:

“Musiikki saa jokaisen solun tanssimaan, laulamaan, nauramaan, hiljenemään jumalallisen kauneuden edessä ja rakastamaan. Musiikki saa purkamaan vihan, surun, ikävän – negatiivisen tunteen – soituina, sävelinä, rytminä, kyynelinä ja puhtaasti kaikkien aistien aistuttavana ulos kehosta.” (5)

Lähteet

(1) Suomen erityisherkät ry (2018) “Erityisherkkyys.” https://www.erityisherkat.fi/erityisherkkyys/

(2) Elaine N. Aron (2013) Erityisherkkä ihminen. Kustannusosakeyhtiö Nemo.

(3) Gregoire, Carolyn (2016) “Why So Many Artists Are Highly Sensitive People.” https://www.huffingtonpost.com/entry/artists-sensitive-creative_us_567f02dee4b0b958f6598764

(4) Mäkinen, Maarit (2017) Erityisherkkä lapsi musiikkiopistossa: Erityisherkkyyden huomioiminen musiikkiopinnoissahttp://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705239828

(5) Hanna (2016) “Kurssikynä: Erityisherkkä elämä.” http://www.hspelamaa.net/single-post/2016/1/29/Kurssikynä-Erityisherkkä-elämä

Jaa artikkeli
Jaa Facebookissa!
Jaa Twitterissä!
Jaa Google Plussassa!
Jaa Linkedinissä!