Takana huonosti nukuttu yö ja töihin lähtö edessä. Aika tuntuu karkaavan käsistä ja pitäisi olla jo menossa. Kuulostaako tutulta? Itse havahduin tässä eräänä aamuna siihen, miten voimakkaasti kiire voi ottaa valtaansa. Silloin kaikki muu tuntuu toissijaiselta. Kehon valtaa paniikki, hengästyttää ja pulssi kiihtyy huippulukemiin. Päässä pyörii kehää vain yksi ajatus: “mun pitäis olla jo menossa, mun pitäis olla jo menossa, mun pitäis…”. Energiaa menee hukkaan heti päivän alkumetreillä, kun keho virittyy ylikierroksille.
Jos kiirettä pysähtyy aistimaan tarkemmin, voi huomata, että se on pohjimmiltaan kärsimättömyyttä. Se on tunnetta, että minun pitäisi olla jo jossain muualla tekemässä jotain muuta. Tällä tavalla ymmärrettynä kiire ei olekaan mitään uhkaavaa ja pelottavaa, itseni ulkopuolella olevaa. Sen sijaan se on jotain, johon voin itse vaikuttaa.
Työmatkalla tarpoessani sateessa ajattelin, etten voi pakottamalla saada jalkojani kulkemaan kovin paljon nopeammin. Miksi en siis voisi vain antaa itselleni sen ajan, joka matkan tekoon joka tapauksessa kuluu? Aloin hyräillä. Se tuntui hyvältä.
Melodia alkaa muodostua
Hyräily voi alkaa lähes huomaamatta. Saatan huomata hyräileväni yksittäisiä ääniä sieltä täältä. Tulee pitkiäkin taukoja, sitten taas tulee pari ääntä. Jossain vaiheessa sävelet hapuilevat kohti toisiaan ja liittyvät ketjuiksi — melodia alkaa muodostua. Onko se jokin aiemmin kuulemani melodia vai jotain uutta, josta voi muodostua uusi laulu? Sillä ei ole väliä. Jos huomaan, että melodia tuntuu uudelta, otan hiljaiseen paikkaan päästyäni puhelimen ja hyräilen melodian sinne muistiin.
Hyräily (kuten laulaminen ja muunlainenkin äänessä oleminen) rauhoittaa mieltä. Se antaa mielelle kiinnekohdan niin, että ajatusten holtiton vyöry voi rauhoittua. Hyräilyn avulla huomion voi suunnata sattumanvaraisista ajatuksista omaan kehoon. Voi palata omaan kehoon aistimaan äänen värähtelyä. Ääni antaa myös psykofyysiselle energialle purkautumiskanavan: äänellä voi ilmaista ulos sen hetkistä olotilaa. Se voi lievittää hermostuneisuutta ja ahdistusta.
Kaupungin hälinässä omaa hyräilyä ei tarvitse välttämättä edes kuulla. Voi vain tuntea äänihuulten kevyen värähtelyn kurkunpäässä tai äänen värähtelyn rintakehässä tai päässä. Kaupungin hälyssä oma hiljainen hyräily auttaa sietämään myös ympäristön ääniä, mieli ei kiinnity niihin. Hyräilyn ei tarvitse olla tavoitteellista — ei tarvitse hyräillä alusta loppuun jotain laulua. Ei tarvitse hyräillä nuotilleen. Voi antaa äänihuulten tuottaa täysin sattumanvaraisia äänenkorkeuksia.
Entä jos joku kuulee?
Kadulla kulkiessa ja hyräillessä voi myös leikitellä ajatuksella: uskallanko hyräillä niin, että vieressä kulkeva kuulee sen? Jos joku toinen kävelee lähelläsi ja saattaa kuulla hyräilysi, tunnustele omia reaktioitasi. Hiljenetkö? Vai ajatteletko, että antaa tuon toisenkin kuulla, sehän saattaa piristää hänen päiväänsä. Huomioi, miten kehosi ja äänesi reagoi toisen ihmisen läsnäoloon. Jännitytkö? Koetko häpeää? Innostutko? Vapaudutko?
Kaikki tunteet ovat sallittuja ja hyväksyttäviä. Tärkeintä on, että alat itse huomata, millaisen tilan voit suoda omalle olemisellesi ja äänellesi muiden läsnäollessa. Jos toisen ihmisen läsnäolo häiritsee sinua, voit miettiä: miten paljon pyrin mukauttamaan omaa toimintaani, ääntäni ja kehoani muiden odotusten mukaiseksi? Nyky-yhteiskunnassa ei ole odotusten mukaista hyräillä tai äännellä muutenkaan itsekseen julkisilla paikoilla.
Itsensä pieni haastaminen hyräilemällä voi kantaa pidemmällä tähtäimellä hedelmää. Se voi vahvistaa omaa läsnäoloa ja uskoa siihen, että voin säilyttää oman tilani ja rauhani missä vain. Riippumatta siitä, olenko yksin vai muiden ihmisten keskuudessa.
Omassa äänessä ja läsnäolossa pysyminen ja hankalienkin häpeän tunteiden kohtaaminen voi vahvistaa uskoa omaan olemiseen ja omaan ääneen. Ole kuitenkin aina hyväksyvä ja lempeä. Ja anna itsellesi aina myös mahdollisuus hiljentyä, jos sinusta tuntuu siltä.
Äiti hyräilee keittiössä
Äitini hyräilee puuhaillessaan keittiössä. Se tapahtuu yleensä silloin, kun työ sujuu häneltä hyvin ja askel on kevyt. En tiedä kumpi tulee ensin: hyräily, joka nostaa hänet työnteon keveään virtaan vai työn virtaus, jota hän sitten ylläpitää hyräilemällä. Tiedän vain, että jossain vaiheessa keittiöstä alkaa kuulua lyhyitä muutaman sävelen katkelmia melodiasta ja jonkin ajan kuluttua tunnistettava melodia, joka yleensä on Lapin äidin kehtolaulu.
Äidin hyräilyn ääni rauhoittaa myös minua ja saa usein hymyilemään. Hyräily leviää koko taloon luoden tunnelman: kaikki on hyvin. Jos hyräily katkeaa äkisti tiedän, että työhön on tullut jokin takku tai ongelma.
Hyräileminen on hellävarainen ja pehmeä tapa luoda ympärille hyvää tunnelmaa. Varsinaiseen laulamiseen liittyy kulttuurissamme yleensä sellainen asetelma, että jos joku laulaa niin muut asettuvat yleisöksi kuuntelemaan — tai vaihtoehtoisesti häiriintyvät laulamisesta, jolleivät halua paneutua sen kuuntelemiseen.
Hyräileminen on vähän kuin itsekseen puhelu: siihen ei tarvitse reagoida tai vastata. Hyräileminen on ihmisen omaa mielen ja kehon sisäistä musiikkia, joka ikään kuin vain vähän vuotaa myös muiden kuultaville. Hyräilevä ihminen värähtelee ja levittää lempeästi äänen värähtelyä myös ympärilleen.
Haaste: Kokeile hyräilyä omassa arjessasi
Haastan sinut kokeilemaan hyräilemistä omassa arjessani. Tässä joitakin vinkkejä aloittamiseen:
Jos et ole ennen hyräillyt, voi aloittaa sen omassa rauhassasi ja yksin kotona. Voit tehdä sitä ensin istuessasi mukavasti turvallisessa ja lämpöisessä paikassa. Sinun ei tarvitse asettaa hyräilylle mitään sen kummempia äänellisiä tavoitteita. Äänen sijaan kiinnitä huomiosi siihen, miltä hyräily tuntuu kehossasi ja millaisia tunteita äänessä oleminen nostaa pintaan. Kokeile hyräillä ääniä sieltä täältä, liu’uta ääntä ylös ja alas, hapuile jotain tuttua melodianpätkää. Ole tarkoituksellisesti huoleton ja huolimatonkin. Leikittele äänellä ja kokeile, miltä ääni tuntuu eri puolilla kehoasi. Voit myös keskittyä hyräilemään yhtä ja samaa ääntä pidemmäksi aikaa. Tunne kuinka se rauhoittaa mielen ja kehon.
Kun hyräily istuen paikallaan alkaa tuntua luontevalta, voit seuraavaksi kokeilla hyräilyä tehdessäsi jotain kodin askareita. Esimerkiksi hyräily imurin äänen kanssa voi olla hauska kokemus. Myös tiskaaminen tai pyykkien ripustaminen narulle luonnistuu kevyesti hyräillen.
Seuraava askel voi olla esimerkiksi hyräily autossa. Huomion vieminen kehoon onnistuu paremmin, jos et ole itse kuskin paikalla. Jos autossa on muitakin, voit kiinnittää huomiota siihen, miltä muiden ihmisten läsnäolo tuntuu. Vaikuttaako se jotenkin kehoosi ja tunteisiisi? Entä miten auton äänen värähtely vaikuttaa kokemukseesi?
Kokeile hyräilyä seuraavan kerran, kun huomaat, että kiire alkaa vallata alaa mielessäsi. Tunne ja hyväksy kiireen tuoma kehon virittyneisyys, älä pyri painamaan sitä piiloon. Tunne saattaa olla epämiellyttävä ja tähän voit ottaa hellävaraisesti hyräilyn avuksi. Suuntaa huomiosi kehosi sisälle siihen kohtaan, jossa tunnet hyräilyn tuoman värähtelyn parhaiten. Se voi olla esimerkiksi kurkunpää, rintakehä, kasvot tai pää. Jos kiireen tunne ei hellitä helpolla, voit antaa sen myös kuulua äänessäsi — hyräily voi muuttua tiukemmaksi tai voimakkaammaksi. Elä läpi tunnetta äänesi kanssa.
Kirjoita kokemuksistasi
Olisi kiva kuulla, mitä ajatuksia tämä kirjoitus sinussa herätti, millaisia hyräilykokemuksia sinulla on ollut tai millaisiin kokemuksiin tämä kirjoitus sinut johdatti. Kirjoita hyräilykokemuksistasi tai ajatuksistasi Voicefulnessin Facebook-sivun tähän postaukseen: www.facebook.com/voicefulness.fi/posts/140205496653711
Liity myös mukaan postituslistalle täältä. Saat kerran kuussa ääneen, läsnäoloon ja kehotietoisuuteen liittyvää postia.