Elämänmuutoksen ei tarvitse olla suuri projekti. Suuret projektit kariutuvat usein. Voimat ja into saattavat loppua kesken. Aloittamista tulee lykättyä, koska tehtävä tuntuu niin suurelta ja muutos niin pelottavalta. Elämä muuttuu luontevasti pienten valintojen myötä, jokapäiväisessä elämässä. Ei tarvita suurta ponnistusta. Pikemminkin tarvitaan herkkyyttä, kuuntelemista, aistimista ja oivaltamista. Nämä eivät tapahdu ponnistellen vaan hiljentyen, hyväksyen ja irtipäästäen.
Pysähtyminen - yksi lääke moneen vaivaan
Yritämme usein saada muutoksia aikaan tekemällä väkisin tai välttelemällä tiettyjä asioita. keskitymme siis joko ponnistelemaan tai vastustamaan. Ponnisteletko kuntosalilla hampaat irvessä treenatessasi ylimääräisiä kiloja pois? Tai vältteletkö mielihyvää tuovaa herkkua tai rentouttavaa tupakkataukoa viimeisillä tahdonvoimasi rippeillä?
Lähtökohtana toiminnassamme on usein tyytymättömyys nykyiseen tilanteeseen, se että emme hyväksy todellisuutta ja itseämme tässä hetkessä sellaisinaan. Emme itse asiassa usein edes ole tietoisia asioiden tilasta tässä hetkessä. Miltä minusta oikeastaan tuntuu, kun syön herkun tai poltan tupakan - millaista oloa tavoittelen tällä toiminnalla?
Pysähtyminen aistimaan omaa oloa tässä ja nyt voi olla avain moneen ongelmaan. Ongelman ratkaisu saattaa löytyä yllättävälläkin tavalla, kun ensin olet tullut tietoiseksi tämän hetkisestä tilanteesta - siis todella tuntenut läpikotaisin ne tunteet, aistimukset ja ajatukset, jotka pitävät sinua paikallaan tai vievät väärään suuntaan.
Tee muutoksesta turvallinen
Vastustamme muutosta usein siksi, että se tuo mukanaan turvattomuuden tunnetta. Voiko todellista muutosta edes olla ilman kipua ja pelkoa? Itseään voi lempeästi haastaa muutokseen ja muutos usein vaatiikin uudenlaisten tunteiden sietämistä - myös epämukavuutta. Mitä voisit tehdä seuraavan kerran, kun huomaat itsessäsi nousevan tuntemuksia epämukavuudesta, vastustuksesta tai ponnistelusta? Sen sijaan, että lähdet välttelemään niitä totutuilla tekemisen kaavoillasi, jääkin hetkeksi aistimaan oloasi. Älä soimaa itseäsi. Ole sen sijaan myötätuntoinen. Anna itsellesi lupa tuntea tätä hankalaa oloa. Ole itsesi tukena. Voit mielessäsi jopa rauhoitella itseäsi: “voi sinua rakas, kaikki on hyvin, ei mitään hätää.” Aluksi tämä voi tuntua teennäiseltä. Varsinkin, jos et ole tottunut, että sinua puhutellaan näin. Ja varsinkin, jos et ole vielä löytänyt rakastavaa suhdetta omaan itseesi. Mutta älä huoli, tähänkin tottuu - niinkuin ihminen tottuu melkein mihin vain, mitä toistaa tarpeeksi usein. Luota kuitenkin siihen, että tunne on vain tunne. Se on ennemmin tai myöhemmin ohimenevä olotila. Voisitko oppia tuntemaan tunteita turvassa niin, ettet koe niiden uhkaavan sinua?
Löydä itsellesi tilaa omasta kehostasi
Ota pieniä askelia ja opettele kuuntelemaan kehoasi ja tunteitasi päivittäin. Vaikeassa tilanteessa voit hakeutua rauhalliseen paikkaan ja sulkea silmäsi. Itse olen monet kerrat poistunut vessaan hetkeksi tuntemaan läpi hankalaa tunnetta ja olemaan läsnä itselleni. Istahdan alas ja suljen silmäni. Vien huomion kehoni sisälle. Sen sijaan, että pyörittelisin mielessäni sitä, kuka tämän olon aiheutti ja kuka on väärässä, keskitynkin vain siihen, miltä kehon sisällä tuntuu. Usein siellä kuohuu ja myllertää. Tunneaallot voivat tuntua niin suurilta, että ne tuskin mahtuvat kehoon. Silloin huomaan ahdistuvani. Ahdistus on itselleni tunnetta siitä, että minun on liian ahdasta olla omassa kehossani. Siellä on liian paljon tunnetta, joka vie tilaa. Tunteet yleensä lauhtuvat ja haihtuvat pois, kun ne ensin tuntee. Jos ne ovat hyvin vaikeita, saatan hyräillä tai antaa niiden tulla voimakkaanakin äänenä ulos. Näin saan takaisin oman tilan omassa kehossani.
Korvaamaton hengähdyspaikka
Kehotietoisuutta ja oman tilan kokemusta kannattaa harjoitella silloinkin, kun tunteet eivät myllerrä. Itse asiassa juuri neutraalissa mielentilassa harjoitellessa kokemus omasta sisäisestä tilasta pääsee vahvistumaan hyvin. Tällöin olemista ei uhkaa vaikea tilanne tai hankala tunne. Jokainen lyhyt hetki, jonka vietät kehotietoisuudessa - olipa se sitten kävelylenkillä, bussissa istuessa, joogatunnilla tai työpöydän ääressä taukoa pitäen - vie sinua kohti itseäsi ja raivaa sinulle itsellesi tilaa omassa kehossasi ja elämässäsi. Anna itsellesi lupa näihin hetkiin. Usein. Ne ovat hetkiä, jolloin voit lakata ponnistelemasta ja antaa vain kaiken olla niin kuin on. Aluksi nämä hetket voivat nostaa pintaan levottomuutta, kärsimättömyyttä, pahaakin oloa. Salli ne. Opit vähitellen nauttimaan näistä hetkistä. Niiden sisältö muuttuu ja niistä voi muodostua sinulle korvaamaton hengähdyspaikka arjen kiireiden keskellä. Alat oivaltaa, että nämä hetket puhdistavat ja lataavat sisintäsi - ja avaavat tilaa sinulle itsellesi. Tästä tilan tunteesta käsin pystyt helpommin kohtaamaan arjen haasteet. Jossain vaiheessa huomaatkin, että et enää mene niin helposti mukaan muiden tunteisiin tai sosiaalisiin draamoihin. Voit seurata niitä omasta tilastasi käsin. Sieltä käsin saatat yllättäen nähdä ihmiset uudessa valossa, ymmärtää heidänkin haasteitaan paremmin.
Päämääränä tämä hetki
Et välttämättä tarvitse yksityiskohtaista harjoitusohjelmaa, jossa on asetettuna tarkat tavoitteet tulevaisuuteen. Mutta motivaatiota tarvitset! Oletko jo tarpeeksi kyllästynyt elämääsi ja tapoihisi? Haluatko jo oikeasti kokea elämässäsi muutakin, kuin kerta toisensa jälkeen toistuvat tunnekaavat, draamat ja riippuvuudet? Tule siis hetkeksi tähän hetkeen. Sillä päämäärä ei ole tuolla jossain, kaukana tulevaisuudessa. Päämäärä on tässä ja nyt. Sinun ei tarvitse kulkea kerralla pitkää ja vaikeaa reittiä jonnekin kaukaisuuteen. Riittää, että olet edes pienen hetken tässä ja hyväksyt sen, mitä on. P.S: Joskus saatat tarvita kuuntelevia korvia tai lempeästi koskevia käsiä avuksesi. Älä silloin epäröi pyytää apua. Itse olen purkanut monta tunnekaavaa Rosen-terapeutin avustuksella.
Comments