• voicefulness

Ymmärrä stressiä paremmin, hidasta elämääsi syvemmin - käytännön vinkkejä levollisempaan arkeen

Loman jälkeen olo on seesteinen ja rauhallinen. Palailet kotiin ja pian hermosto alkaa aktivoitua ja stressitasot nousta vanhaan malliin. Kuulostaako tutulta? Miten rauhallisen ja tyynen olon voisi säilyttää myös arjessa?


Tämä ei ole helppoa, sillä yhteiskuntamme on rakentunut kiireelle ja suorittamiselle. Voit kuitenkin vaikuttaa omaan arkeesi ja sen tempoon monin tavoin. Artikkelin lopussa annan sinulle konkreettisia tehtäviä, joiden avulla voit laittaa alulle hidastamisen prosessin.



Lomalta kotiin palatessa hermot alkavat kiristyä

Vietin heinä-elokuun taitteessa ihanan viikon Movingness-opettajakoulutuksessa Pietarsaaressa. Tuon viikon aikana en kokenut stressiä. Olin vahvasti läsnä kehossani. Pystyin kohtaamaan vaikeitakin tunteita ja aistimuksia rauhallisin mielin. Osasin nauttia pienistäkin miellyttävistä kokemuksista enemmän kuin aikoihin.


Sitten koitti kotiinpaluun päivä. Junassa oli paljon matkustajia ja ihmiset tönivät toisiaan, puhuivat kovaa ja kaikilla tuntui olevan kiire. Aloin katsoa kännykältä erästä koulutusvideota, joka tuli vastaan Facebookin uutisvirrassa. Amerikkalainen kouluttaja puhui kuin nopeutetussa filmissä.


Tunsin, kuinka hermostuneisuus alkoi hiipiä kehooni. Silloin päätin kokea rauhassa tätä hermostuneisuutta. Ymmärsin, että koko yhteiskunta elää nopeammilla kierroksilla kuin mikä on keholleni luontaista. Itse siinä tempossa mukana ollessa sitä tuskin huomaakaan. Ei ehdi kunnolla tajuta jatkuvaa epämukavaa hermostuneisuuden ja ärtyneisyyden tunnetta, joka kiireestä seuraa. Koko ajan täytyy vähän pinnistellä, jotta pysyisi mukana muiden tahdissa.


Ruokakaupan kassalla alkoi hävettää. Mieleni olisi halunnut minun kiirehtivän ja pakkaavan ostokset kassiin nopeammin mutta kehoni ei halunnut lähteä siihen mukaan. Pakkasin omaan tahtiini. Kasvoilleni nousi häpeän puna, kun ajattelin, mahtavatko seuraavana jonossa olevat hermostua.


Mieleeni tuli muistoja lapsuudesta. Koin usein olevani liian hidas. Yritin parhaani pysyäkseni mukana ja ollakseni ärsyttämättä muita. Nyt tajuan, että hermostoni on oppinut jo tuolloin liian nopean asetuksen.


Syrjään jäämisen syvä pelko


Työssä vaaditaan tietty määrä suorituksia tietyssä ajassa. Jos tähän ei kykene, voi pahimmillaan olla vaarassa jäädä sivuun, syrjäytyä. Ihminen on laumaolento ja siksi olemisemme taustalla vaanii alituinen pelko syrjään jäämisestä.


Ei siis ole ihme, että me kamppailemme ja teemme kaikkemme, jotta pysyisimme mukana – vaikka vauhti olisikin liian nopea. Ja nykyinen kollektiivinen vauhtimme ON liian nopea. Yhä useampi sairastuu ja tippuu pois kyydistä.


Olemme ajautuneet tähän tilanteeseen yhdessä. Kulttuurimme ja yhteiskuntamme rakenteet ovat muotoutuneet tätä kiirettä ja nopeutta ylläpitäviksi ja lisääviksi. Tähän vauhtiin kykenemättömiä rangaistaan ja heidät leimataan yhteiskuntaan sopimattomiksi.


Tällainen ilmapiiri ei rankaise ainoastaan niitä, jotka eivät kykene vaan myös niitä, jotka yhä kykenevät. Tämä ilmapiiri luo meihin kaikkiin pelon: jos en suoriudu töistäni, en ole ihmisenäkään minkään arvoinen.


Kaupan kassalla tuntemani häpeän tunne hitaudestani on syvää ja todellista pelkoa: en halua paljastua hitaaksi, tuottamattomaksi, hyödyttömäksi. Jokapäiväinen ponnisteluni ja työstressini on samaa syvää pelkoa. Siksi sitä on niin vaikea sivuuttaa pinnallisin keinoin.

Miten arkea voi hidastaa?

Jos koko yhteiskunta toimii luontaista rytmiämme vastaan, miten ihmeessä voimme elää tasapainoista elämää? Miten voin yksilönä selättää syvään juurtuneen kollektiivisen pelon kykenemättömyydestä ja tehottomuudesta? Onko tässä oravanpyörässä yhtään tilaa hidastamiselle?


Koen, että on. Mutta se vaatii pelkojen kohtaamista sekä opettelua pois vanhoista tavoista ja tottumuksista. Jokainen, joka on laihduttanut tai lopettanut tupakoinnin tietää, ettei se välttämättä ole helppoa. Myös kiire on paha tapa siinä missä ylensyöminen tai tupakoiminenkin. Lisäksi ympäristömme vielä ruokkii tätä tapaa jatkuvalla paineella.

1. Opi ymmärtämään pelkoasi kiireen ja stressin takana


Kiireen taustalla olevan pelon tunnistaminen itsessä on tärkeää. Mistä sinun pelkosi ja kiireesi juontavat ja mitä niihin liittyy? Seuraavien kysymysten avulla voit kartoittaa hieman tunteitasi tähän liittyen. Kirjoita vastauksia ylös itsellesi.


Mikä on ensimmäinen muistikuvasi tilanteesta, jossa jouduit ponnistelemaan ja kiirehtimään? Millaisen tunteen tämän tilanteen muistelu sinussa nostaa esiin? Muistele jotain viimeaikaista paniikinomaista tilannetta arjessasi. Mitä tunsit? Mitä ajatuksia mielessäsi pyöri? Millaista pelkoa mahdollisesti lietsoit ajatuksillasi? Olivatko nuo pelot realistisia vai liioiteltuja?


2. Kartoita, karsinoi ja karsi kiirettä tuottavia asioita


Mitkä tilanteet, paikat ja tehtävät ovat sellaisia, jotka nostavat kierroksiasi? Ala havainnoida arkeasi ja kirjoita näitä ylös. Voisiko tällaisia tilanteita tai tehtäviä “karsinoida” eli erottaa niitä muista arjen toiminnoista omaksi kokonaisuudekseen? Esimerkiksi jos sähköposteihin vastaaminen nostaa stressiä, olisiko mahdollista lukea sähköpostit vain kerran päivässä? Karsinoimalla stressiä tuottavia toimintoja ne eivät pääse valtaamaan koko päivääsi vaan ne pysyvät turvallisemmin vain tietyissä ajankohdissa.


Mieti myös, mitä stressiä tuottavia asioita voit karsia pois elämästäsi. Esimerkiksi jos hermostosi menee helposti ylikierroksille, kannattaako vapaa-aikana katsoa jännittäviä elokuvia tai tehdä voimakkaasti sykettä nostavia treenejä?


3. Kehitä kehotietoisuutta ja tunnista alkava kiire


Kehotietoisuutta kehittämällä voit aistia kiireen aiheuttamia tuntemuksia kehossasi jo ennen kuin ne saavat suuret mittasuhteet. Ota kehotietoisuuden ylläpito siis osaksi jokaista päivääsi. Joogaa, venyttele, liiku, tanssi, rentoudu, laula… Tee päivittäin jotain sellaista, joka palauttaa sinut kehoosi.


Kun kehotietoisuutesi kehittyy ja alat aistia kiireen aiheuttamia tuntemuksia kehossasi herkemmin, ota tavaksi rauhoittaa tilannetta saman tien. Jopa nopeaa toimintaa vaativissa tilanteissa on mahdollista säilyttää jonkinlainen kontakti kehon omaan rytmiin.


Seuraavan kerran, kun aamusi on yhtä kaaosta ja kiirettä, koita kevyesti pidentää uloshengitystäsi sihinällä: “ssssss.” Vaikka joutuisit samalla toimimaan ja liikkumaan nopeasti, voi tällainen hengitys ankkuroida sinut kehoosi niin, ettei mieli pääse lietsomaan lisää paniikkia. Selkeällä mielellä on helpompi toimia joutuisasti kuin paniikin vallassa.


4. Hidasta tahtiasi luovasti


Kierrosten hidastamiseen ei ole yhtä kaikille sopivaa kaavaa. Niinpä kannustan sinua olemaan valpas ja luova. Aisti valppaasti itseäsi ja tunteitasi arjessasi – hyväksyvällä ja neutraalilla asenteella. Tee rauhassa huomioita ja käytä aikaa näiden huomioiden prosessointiin vaikkapa kirjoittamalla.


Kokeile luovasti erilaisia lähestymistapoja hidastamiseen. Mitkä keinot toimivat juuri sinun kehossasi ja sinun arjessasi? Lähde liikkeelle pienistä valinnoista ja lisää niitä matkan varrella. Aloita vaikka hidastamalla hieman askeliasi seuraavan kerran, kun nouset ylös ja lähdet kävelemään. Miltä se tuntuu? Alkaako mieli vastustaa ja vaatia nopeampia askeleita? Anna sen vaatia ja totea itsellesi, että kaikkiin vaatimuksiin ei tarvitse vastata.



#kiire #stressi #pelko #yhteiskunta #rauhoittuminen #hidastaminen #rytmi #kehotietoisuus #tunteet #harjoittaminen #vinkkejä

Liity postituslistalle! Saat kerran kuussa ääneen, läsnäoloon ja kehotietoisuuteen liittyvää postia.

  • Facebook
  • Instagram
  • Twitter