Syksyllä aloitamme taas uusia harrastuksia uudella innolla. Pian innostus kuitenkin saattaa laantua ja olemme pettyneitä itseemme. Elämme erilaisten odotusten, pakkojen ja tavoitteiden ristipaineessa. Tämä vaikeuttaa luontevaa uusien tapojen omaksumista.
Kehotietoisuuden avulla voimme kuitenkin tuoda elämäämme uusia tottumuksia ilman ylenmääräistä taistelua. Esimerkkeinä käytän liikuntaa ja äänen harjoittamista.
Mistä motivaatio tekemiseen?
Mistä tiedän, mitkä asiat ovat minulle hyväksi? Meille tuputetaan päivittäin suuret määrät informaatiota itsemme ulkopuolelta liittyen siihen, mikä on meille hyväksi: millaista ruokaa tulisi syödä, mitä lisäravinteita ja lääkkeitä tulisi käyttää, miten paljon ja millä tavoin tulisi liikkua, miten nukkua ja missä asennossa työskennellä.
Nämä ohjeet ovat usein hyviä, mutta jos noudatamme vain ulkoisia ohjeita, saatamme helposti alkaa suorittaa hyvinvointia. Liikunta on tästä hyvä esimerkki: jos liikkumisen ainoana motivaationa on esimerkiksi laihduttaminen tai kunnon kohottaminen, liikunta saattaa tuntua pakolta. Samoin voi olla myös äänen harjoittamisen kanssa. Tiedämme, että toimiva ääni voi vaatia paljonkin harjoittelua. Saatamme aluksi jopa innostua harjoittelemisesta. Mutta kun uutuudenviehätys katoaa, harjoitteleminen ei enää tunnukaan mielekkäältä ja alamme jättää harjoituksia tekemättä. Lopulta huomaamme olevamme takaisin aloituspisteessä. Entä jos liikkuisimme tai olisimme äänessä ensisijaisesti sen vuoksi, että se tuntuu hyvältä? Muut pidemmän tähtäimen vaikutukset voisivat sitten seurata itsestään. Jos saamme liikkumisesta tai äänen harjoittamisesta toistuvasti hyvää oloa ja nautintoa itsellemme, eikö niiden pariin olisikin helpompi palata kerta toisensa jälkeen?
Itsekuri vai armollisuus?
Nykyään kirjoitetaan paljon siitä, miten meidän tulisi olla armollisempia itseämme kohtaan. Samaan aikaan meitä kuitenkin pommitetaan myös monenlaisilla ihanteilla siitä, millaista elämämme tulisi olla ja millä keinoilla me voisimme muuttaa elämäämme ja itseämme. Miten sinä pyrit esimerkiksi kohti läsnäolevampaa, tasapainoisempaa ja onnellisempaa elämää? Purjehditko menetelmästä toiseen laatien kalenteriin harjoitusaikatauluja joka syksy? Kuinka pitkälle nämä suunnitelmat kantavat? Jos ne toimivat hyvin kohdallasi, niin voit onnitella itseäsi. Jos sen sijaan olet yksi heistä, jotka elävät innostumisen, luovuttamisen ja pettymyksen kierrettä, voisit ehkä kokeilla uudenlaista asennoitumisen tapaa. Ehkä kohdallasi ei toimikaan se, että tiedät (järjelläsi) mitä sinun tulisi tehdä ja sitten yrität (itsekurin avulla) toteuttaa sen. Kohdallasi saattaisi toimia paremmin sisältä käsin nouseva motivaatio, jossa kehotietoisuudella on tärkeä rooli.
1. Tunnista hyvää tekevät asiat kehossasi
“Joskus egomme kieltäytyy huomioimasta syvimpiä tuntojamme siitä, mikä on elämällemme hyväksi. Vaatii kokeilua saada selville ero sen välillä, mitä haluat ja mitä luulet haluavasi (tai mitä ajattelet, että sinun pitäisi haluta).”- Scott Berkun (1)
Luota tässä omiin tuntemuksiin ja aistimuksiin: mitkä asiat ovat sellaisia, jotka lisäävät esimerkiksi elävyyden, voiman, innostuksen, virtaavuuden tai rentouden, seesteisyyden, rauhallisuuden ja tasapainon kokemuksia?
Luota välittömiin havaintoihisi. Mitä asioita tehdessä voit konkreettisesti tuntea kehossasi näitä tuntemuksia? Ja mitkä ovat erityisesti niitä asioita, joiden tekemisen jälkeenkin voit kokea kehossasi miellyttäviä aistimuksia?
2. Tunnista välttelyyn liittyvät aistimukset
Tuoko tekemäsi asia sinulle aidosti hyvän olon vai teetkö sitä vain lieventääksesi pahaa oloasi? Usein teemme hyvältä tuntuvia asioita vältelläksemme ikävältä tuntuvia asioita.
Periaatteessa mikä tahansa terveellinen ja hyväkin tapa voi kääntyä jopa riippuvuudeksi, jos sitä käyttää esimerkiksi vaikeiden tunteiden tai elämän muiden haasteiden välttelyyn. Tällöin siihen voi liittyä esimerkiksi pakonomaisuutta, ylisuorittamista ja jumiutumista.
Hyvät asiat vievät meidät yleensä aitojen tunteittemme äärelle. Niiden kohtaaminen voi olla aluksi haastavaa. Hyvien asioiden äärellä kohtaamme itsemme - sellaisena kuin juuri nyt olemme. Salli tämä itsellesi säännöllisesti. Sillä mitä pidempään panttaamme pahaa oloa sisällämme, sitä vaikeammaksi sen kohtaaminen käy.
3. Aloita aina tulemalla ensin läsnäolevaksi Kun esimerkiksi liikut tai harjoitat ääntäsi, rauhoitu aina ensin ja asetu läsnäolevaksi tähän hetkeen. Pysähdy ja tule tietoiseksi kehostasi ja sen tilasta tällä hetkellä. Mitkä keholliset tuntemukset tai tunteet nousevat esille? Mikä tahansa olosi onkin, anna sen olla. Lähde tekemään liikettä tai ääntä tästä olosta käsin. Sinun ei tarvitse olla voimakas, eläväinen ja ilmaisuvoimainen, kun esimerkiksi alat laulaa. Äänesi ei tarvitse olla heti täydellinen. Luota prosessiin ja anna asioiden tapahtua. Näin luot hyvät puitteet virtaavuuden kokemukselle eli flow-tilalle.
4. Luo tekemiseen turvallinen ja miellyttävä tuntu
Kulttuurissamme ihannoidaan seikkailuhenkisyyttä, itsensä haastamista ja omalta mukavuusalueelta poistumista. Nämä ovat hyviä tavoitteita mutta kaiken elämässämme ei tarvitse olla itsensä ylittämistä.
Tekeminen voi olla luonteeltaan myös mukavaa, leppoisaa ja turvallista. Uusia asioita voi oppia myös laajentamalla vähitellen omaa mukavuusaluettaan.
Usein mukavuusalue voi laajeta ja taidot kehittyä lähes itsestään, kun tekemiseen lähtee turvallisesta olotilasta käsin. Tällöin spontaani innostuksen nouseminen ja flow-tilaan pääseminen voivat viedä eteenpäin ilman, että sinun tarvitsisi ponnistella tai pakottaa itseäsi.
Tehdessäsi asioita kiinnitä huomiota siihen, milloin tekeminen alkaa tuntua hankalalta. Voitko tunnistaa, milloin mielesi on ottanut ylivallan ja kehon on vaikea enää toteuttaa mielen käskyjä? Nämä ovat niitä kohtia, joissa kannattaa palata hetkeksi ja rauhoittua kehotietoisuuteen.
5. Unohda täydellisyys
Kykenemättömyys kohdata omaa epätäydellisyyttä voi olla yksi syy, miksi harjoittelu jää pois elämästä (vrt. 2). Saatat odottaa koko ajan sitä “oikeaa hetkeä” tai “sopivaa mielentilaa”. Täydellisyyden vaatimus vie pohjaa pois turvallisuuden kokemukselta ja nostaa kynnystä ryhtyä toimeen.
Entä jos ajattelisit, että liikkumisen tai äänen harjoittamisen ei tarvitse olla suoritus, jota varten sinun tulee olla jo valmiiksi täydellinen? Sen sijaan ne voivat olla sinun omia hetkiäsi, jolloin voit antaa itsellesi luvan olla sellainen kuin juuri nyt olet – niin väsynyt, jännittynyt tai stressaantunut kuin tällä hetkellä olet.
Ne ovat ensisijaisesti läsnäolon hetkiä, joissa on mukana liike tai ääni. Se, miten paljon ja millä tavoin liikut tai teet ääntä voivat olla toissijaisia asioita.
Lähteet
(1) Berkun, Scott: “Why Do We Avoid What is Good For Us?” Scott Berkun, 17.10.2017.
(2) Mead, Jonathan: “Why Do We Avoid Doing What We Love?” Pick the Brain,12.6.2008. https://www.pickthebrain.com/blog/why-do-we-avoid-doing-what-we-love/